Pitkä kuin tähtienvälit
matka sydämestä sydämeen.
Kuitenkin kädenmitta
riittäisi sillaksi.
-Anni Korpela-
Tällä elämän pituisella matkalla
jossa tie poukkoilee sinne
ja tänne ,
vilussa ja helteessä ,
valossa ja pimeässä ,
on mentävä joskus
jäisen portin kautta
ja siltä portilta alkaa umpipolku
jossa kukaan ei vastaa
yksinäisyyden huutoon.
Mutta
sillä polulla olen laulanut
kauneimmat lauluni ,
sillä polulla rukoillut
hartaimmat rukoukseni ,
enkä missään muualla
ole ollut niin pieni
ja kuitenkin voimakas.
Ja ihme!
Valo on lainehtinut ympärilläni
ja näkymättömien käsien
saattelemana
olen jaksanut
umpipolkuni yli.
-Anni Korpela-
Kaunis tarina ja kynttilänjalat :-)
VastaaPoistaKAunis teksti <3
VastaaPoistaNiin kaunista ja lohdullista!
VastaaPoista